Kun katsot otsikkoa, ensimmäinen asia, jota saatat ajatella, on: miksi verrata näitä kahta asiaa toisiinsa? Opetus ja oppiminen - kuin vertaisi omenoita ja appelsiineja. Toisaalta keskitytään oppivaan henkilöön, toisaalta opettavaan henkilöön.
Jatkuva digitalisoituminen, osittain Coronan ansiosta, takaa kuitenkin sen, että jatkokoulutus tai koulutusprosessit yleensä tapahtuvat (usein pakotetusti) digitaalisesti. Oppijoiden ja opettajien kannalta reunaehdot muuttuvat. Ensimmäisen lukituksen yhteydessä monet yritykset, koulut, hallintoelimet jne. joutuivat yhtäkkiä aivan uusien haasteiden eteen eivätkä kyenneet tekemään tarvittavia valmisteluja. Prosessit oli muutettava kokonaisvaltaisesti ja mukautettava etäolosuhteisiin, mikä ei ole helppo tehtävä. Esimerkiksi luentoja, seminaareja tai täydennyskoulutuskursseja pidetään yksinkertaisesti näytön edessä suoran lähetyksen välityksellä siinä toivossa, että sillä saavutetaan sama oppimistulos. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan riitä. Tässä opetusmuodossa on otettava huomioon täysin erilaiset reunaehdot. Mutta sitä, miten tämä ongelma ratkaistaan, ei käsitellä tässä enempää. Vinkkejä siitä, miten esimerkiksi digitaalisista oppimisprosesseista voidaan tehdä vuorovaikutteisia, löytyy seuraavasta blogiartikkelista: Miten digitaalisista oppimisprosesseista voidaan tehdä vuorovaikutteisia?
Tässä blogiartikkelissa esitetään ensin yhteenveto digitaalisen oppimisen ja lähiopetuksen eduista ja haitoista ja tarkastellaan sitten verkko-opetuksen mahdollisuuksia ja etuja.
Henkilökohtainen opetus
Aloitetaan kasvokkain tapahtuvasta opetuksesta, jota on toteutettu lähes muuttumattomana jo vuosia. Tämän muodon olennainen piirre on oppijan ja opettajan fyysinen läsnäolo. Etuna on ennen kaikkea henkilökohtainen "kasvokkain tapahtuva" vaihto. Tilaisuuksien aikana ja myös niiden lopussa on tilaa keskusteluille, kysymyksille ja ehdotuksille. Tämä mahdollistaa sen, että ratkaisemattomat asiat saadaan suoraan pois tieltä. Lisäksi kokemus on osoittanut, että verkkoseminaareihin tai verkkoluentoihin verrattuna oppijat ovat halukkaampia osallistumaan aktiivisesti. Paikka ja aika ovat kuitenkin yleensä kiinteät tässä muodossa, mikä tekee kokonaisuudesta vähemmän joustavan. Lisäksi ei ole harvinaista, että huomio herpaantuu nopeasti tietyn ajan kuluttua. Varsinkin luennoilla, joissa vuorovaikutus on vähäistä, käy niin, että keskittyminen herpaantuu ja ihminen on mukana vain fyysisesti, mutta ei henkisesti. Tällöin opettajan tehtävänä on estää tämä ja ylläpitää tarkkaavaisuutta.
Digitaalinen oppiminen
Siirrymme nyt digitaalisen oppimisen, niin sanotun verkko-oppimisen, maailmaan. Tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää joitakin perusasioita.
Mitä tarkoittaa verkko-oppiminen? Millaisia verkko-oppimisen muotoja on olemassa? Milloin sitä käytetään? Mitä tarkoittavat termit verkkokoulutus, mobiilioppiminen, yhdistelmäoppiminen ja mikrooppiminen?
Verkko-oppiminen on oppimissisällön visualisointia digitaalisten mediamuotojen avulla. Suosittu tiedonhankintamuoto on oppimisvideo. Oppimisvideoita ei käytetä ainoastaan koulujen tai yritysten oppimisprosesseissa, vaan niitä käytetään myös yksityisellä sektorilla vapaaehtoiseen täydennyskoulutukseen.
Tiesitkö, että termiä "e-oppiminen" käytettiin alun perin jopa radiosta, televisiosta ja tekstitelevisiosta? Jopa oppimissisällön tallentaminen levykkeelle katsottiin verkko-oppimiseksi.
📺 📻 💾
Verkko-oppimisen nykyaikaista muunnelmaa on kuitenkin pidettävä paljon kauaskantoisempana. On pidettävä mielessä, että verkko-oppiminen voi tapahtua paikasta ja ajasta riippumatta intranetin tai internetin avulla. Koska se yhdistää monenlaisia tekniikoita, se on nykyään myös multimediaisempaa ja vuorovaikutteisempaa. Viestintää voidaan laajentaa sähköpostin, chat-toimintojen, blogien tai sosiaalisen median avulla, ja se mahdollistaa nopean vuorovaikutuksen opettajien ja oppijoiden välillä myös ilman henkilökohtaista kontaktia. Jo muutaman vuoden ajan on kuitenkin käytetty useammin termiä "digitaalinen koulutus" e-learningin sijasta.
Verkkopohjainen koulutus
Verkkopohjainen koulutus (WBT) sisältää kaikki verkkopohjaiset koulutusmuodot. Tämä tarkoittaa, että oppimissisältöä ei enää voi käyttää vain tietovälineiden kautta. Sitä voidaan käyttää verkon kautta ajasta ja paikasta riippumatta. Tässä muodossa yhdistyvät monet eri mediamuodot, mikä tarjoaa vaihtelua ja tehostaa siten oppimisprosessia. Grafiikan, kuvien, videoiden, erilaisten tehtävien, simulaatioiden tai ohjattavien animaatioiden avulla oppijoita kannustetaan paneutumaan intensiivisesti oppimissisältöön. Kaikille verkko-oppimismuodoille on ominaista, että oppijat voivat itse valita sisällön tahdin ja järjestyksen. Jatkuvasti kehittyvän tekniikan ansiosta WBT-opetusmuodot optimoidaan yhä useammin mobiililaitteille. Tämä tarkoittaa, että WBT- ja mobiilioppimisen välinen raja on vähitellen häviämässä.
Mobiilioppiminen
Kuten nimestä voi päätellä, mobiilioppiminen ei ole itsenäinen oppimiskäsite, vaan se kuvaa ainoastaan saatavuuden muotoa. Oppijoilla on mahdollisuus käyttää oppimissisältöä älypuhelimilla tai tableteilla, ja he voivat myös kommunikoida vastaavilla laitteilla. Tällä pyritään luomaan mahdollisuus työn ja oppimisen väliseen yhteyteen ja parantamaan opetus- ja oppimisprosesseja kokonaisuutena. Kuulen usein paikallishallinnoista, että kaikilla työntekijöillä ei ole PC-työasemaa. Mutta jos oppimissisältöä on saatavilla mobiililaitteille, PC-työasema ei aina ole välttämätön digitaalisessa oppimisessa. Vuoden 2018 tutkimuksessa "eLearning Benchmarking" tarkasteltiin perusteellisesti mobiilioppimisen trendejä. Ratkaisevana perusteena mobiilioppimisen käyttöä vastaan 49,5 prosenttia vastaajista mainitsi infrastruktuurin puutteen ja 36,2 prosenttia kustannukset. Tästä syystä monet yritykset (49,5 % mobiilioppimisen mahdollistavista yrityksistä) ovat jo ottaneet käyttöön BYOD-periaatteen ("tuo omat laitteesi"). Tutkimukseen osallistuneista yrityksistä 49,5 prosentissa työntekijät voivat käyttää omia mobiililaitteitaan yrityksen sisäiseen koulutukseen.1
Ei ole epäilystäkään siitä, että oman älypuhelimen käyttö aiheuttaa digitaalisen häiriötekijän riskin. Oppijat voivat nopeasti menettää keskittymisensä oppimissisältöön sosiaalisten viestintäkanavien kautta kunkin oppimiskokonaisuuden aikana. Lisäksi yritysneuvoston, johdon ja myös oppijoiden itsensä huolenaiheet ovat tässä vaiheessa ymmärrettäviä. Lisäksi on selvitettävä turvallisuuskysymykset ja tarkistettava yhteys oppimisen hallintajärjestelmään (LMS, jos sellainen on käytettävissä). Kaiken kaikkiaan tähänastiset vaikutusanalyysit antavat kuitenkin aihetta optimismiin. Mobiilioppimisen mahdollisuudet piilevät motivaation lisääntymisessä ja itsenäisen oppimisen mahdollisuudessa.
Yhdistetty oppiminen
Sekamuotoisen oppimisvaihtoehdon opetus- ja oppimisprosessit on suunniteltu yhdistelmäksi kasvokkain järjestettäviä tapahtumia ja digitaalisia oppimisvälineitä. Näin molempien muotojen edut hyödynnetään täysimääräisesti ja haitat kompensoidaan vastavuoroisesti. Digitaalisten oppimismedioiden, kuten WBT:iden tai opetusvideoiden, avulla oppisisältöä opitaan ensin itseohjautuvasti usean viikon mittaisissa vaiheissa ja syvennetään sitten ongelmakeskeisissä kasvokkain järjestettävissä seminaareissa. On tärkeää koordinoida molemmat muodot ja tarkastella niitä kokonaisuutena. Tavoitteena on, että oppijat käyvät niin sanottuja oppimissilmukoita useammin läpi yhdistämällä oppimismuotoja. Tähän sisältyy oppimissisällön välittäminen, soveltaminen ja reflektointi, jotta varmistetaan kestävä oppimismenestys. Mutta tässäkin tapauksessa tämäkin oppimismuoto voi onnistua vain, jos yhtäältä tekniset edellytykset ovat olemassa ja toisaalta pedagogis-didaktinen tieto on saatavilla.
Mikrooppiminen
Lopuksi tarkastelemme tarkemmin termiä mikrooppiminen. Mikrooppimista on 2000-luvulta lähtien käytetty usein teknologiavälitteisen oppimisen ja WBT:n yhteydessä. Mobiilioppimisen tavoin mikrooppiminen ei ole itsenäinen oppimiskäsite. Pikemminkin sille on ominaista oppimisprosessiin sovellettava mikronäkökulma. Sisällöt koostuvat pienistä tai hyvin pienistä yksiköistä, ja ne voidaan vastaavasti käsitellä hyvin lyhyessä ajassa. Tässä käytetään usein lyhyitä selittäviä videoita. Kyseessä on siis mitattavissa oleva aikamäärä, joka voidaan sisällyttää opetussuunnitelmaan tai moduuliin. Mikrooppimista voidaan käyttää yksittäisten taitojen, pätevyyksien tai niin sanottujen tietopalojen opettamiseen. Osaamispätkissä tiivistetään aihealueen tärkeimmät näkökohdat noin 15-20 minuutissa. Mikrooppiminen soveltuu siksi erityisen hyvin esimerkiksi toistavaan, aktivoivaan, reflektiiviseen, konstruktivistiseen tai jopa behavioristiseen oppimismuotoon. Se on suosittu oppimisen muoto yrityksissä tai työpaikoilla.
Kumpi on parempi? Digitaalinen oppiminen vai kasvokkain tapahtuva opetus?
Sitä, onko jompikumpi parempi, ei voida sanoa yleisesti. Yksi asia on kuitenkin varma: molemmat on tehtävä oikein, vain silloin se voi toimia. Toistuvissa valistustoimissa suuntaus on selvästi kohti digitaalista oppimista, jotta käytettyjen resurssien joustavuus ja tehokkuus voidaan maksimoida. Verkko-opiskelukurssien avulla tietoa hankitaan ja testataan itsenäisesti, ja tarvittaessa sitä syvennetään tai siitä keskustellaan henkilökohtaisissa tapaamisissa tai seminaareissa. Kokonaisvaltaisissa täydennyskoulutustoimenpiteissä käytetään myös yhä enemmän yhdistelmäoppimisen käsitettä, jossa yksittäiset oppimismuodot yhdistetään toisiinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että verkko-ohjatut itseopiskeluvaiheet sovitetaan jatkuvasti yhteen toistuvien luokkahuonetapahtumien kanssa ja ne rakentuvat toistensa päälle.
1Siepmann, F.(2018). Teilstudie Mobile Learning im praktischen Einsatz.
Abgerufen von https://www.time4you.de/wp-content/uploads/dlm_uploads/2018/08/eLearningJournal_Benchmarking_Studie_BMS2018.pdf [03.03.2021].
